25.1. Käynti osteopaatilla

Vihdoin ja viimein sain varattua ajan osteopaatille, ollaan Lyylin kanssa käyty aiemmin Jerry Ketolalla, joten sinne mentiin tälläkin kerralla. Janea on hoidettu niin monessa paikassa ja kaikki rahat on käytetty sen huoltoon, että Lyylin hoidot on ihan jäänyt. Janen kanssa on ollut ongelmana sisälle pissailu, ja siihen on etsitty apua. Löydöksinä on ollut munuaisaltaantulehdus, virtsarakontulehdus, osteopaatilla löytyi jotain munuaisesta.. Nyt ollaan vihdoin saatu arki rullaamaan Janen kanssa niin oli Lyylin vuoro.

Lyylin kanssa ollaan viimeksi käyty osteopaatilla reilun vuoden ikäisenä, joten taukoa tuli nyt saman verran. Viime käynnillä Lyylillä oli rintaranka melko jumissa ja sama jatkui tälläkin kerralla. Sovimme seuraavan hoitokäynnin jo kahden viikon päähän, osin jumien takia ja osin Lyylin jäykän käytöksen takia. Lyyli ei meinannut alkuun rentoutua käynnillä ollenkaan vaan vähän vierasti paikkaa ja Jerryä. Muistelimme saman olleen viimeksikin, joten ajattelimme  käyntien sarjoittamisen auttavan. Loppukäynnistä Lyyli makoili jo rentona hoitohuoneen lattialla ja ennen lähtöä leikki itsekseen remminsä kanssa, eli alun vaikeudesta huolimatta oli vissiinkin ihan mieluinen käynti.

kavijalaskuri

 

#osteopatia #osteopaattikäynti

kisapäivä 22.1.2017

Tänään taas kisailtiin kolmen startin verran. Jari Suomalainen oli suunnitellut menevät radat, joissa teemana oli takanaleikkaus. En muuten muista milloin olisimme viimeksi treenanneet takanaleikkausta. Tykkään olla liikkuva ohjaaja eli juosta koiran edessä ja käyttää paljon persjättöä tai valsseja. Takanaleikkausta vältän, sillä se ei ole koskaan tuntunut sujuvalta minulle. Treeneissä kentällä on vain murto-osa kisaradan tilasta, jolloin estevälit ovat pienempiä, eikä tule tilanteita jolloin takanaleikkausta oikeasti tarvitsisi. No tänään olisin tarvinnut, ja tänään myös päätin, että se otetaan treenisuunnitelmaan pikimmiten.

  1. Startti

Ensimmäisessä startissa myöhästyin ohjauksesta pahasti. Olin suunnitellut ensimmäiselle putkelle päällejuoksun, jota vahvistan vastakädella, koska takanaleikkausta ei olla treenattu pitkään aikaan ja persjättöön en olisi ehtinyt. Jäin kuitenkin kupeksimaan puomin jälkeen ja aloitin vastakäden käytön vasta, kun Lyyli oli jo hypyn päällä. Lyyli on ollut todella kädessä kiinni aiemmin, joten olin todella tyytyväinen, että Lyyli luki väärän putken, koska sinne sen myös ohjasin. Pitkästä aikaa mukava fiilis, kun koira lipsahtaa käsistä. Olinkin jo kyllästynyt siihen, että tuollaisissa tilanteissa Lyyli käy käteeni kiinni. Nyt se teki juuri niinkuin piti. Vire oli selkeästi hieman liian korkea, koska keinulla Lyyli ei jäänyt kontaktille. Siitä laitoin Lyylin taas maahan makaamaan ja tehtiin uudelleen. Keskittyminen herpaantui taas kepeillä, jolloin päätin keskeyttää. Lyylin ei tarvitse tehdä rataa, jos se ei jaksa keskittyä. Olin tyytyväinen että käyttydyin määrätietoisesti tässä. Seuraavilla radoilla ei keppien kanssa ollutkaan mitään ongelmaa.

2. Startti

Olin ilmoittanut meidät pitkstä aikaa hyppyradalle, meillä on jo hyppynolla, joten mentiin tekemään rata treenin kannalta. Teemana oli taas takanaleikkaukset, joita tälläkin radalla välttelin. Tällä radalla oli kuitenkin toiveita keretä persjättöihin, joten ei kun jalat alle ja pitämään hauskaa. Ratapohjaa muutettiin hieman makseille, sillä jo medikoirakoilla meinasi tulla kirjaimellisia päällejuoksuja 9-10 välille. 10 ja 11 esteiden paikkaa muutettiin hieman, jolloin muuri syötti suoraan seuraavalle esteelle.

Vauhtia meillä oli taas liikaa ja ilmeisesti tämän takia  Lyyli lähti taas”saalistamaan” minua, eli juoksi perääni suorittamatta esteitä. Vähän harmittaa etten tätäkin rataa keskeyttänyt. Lyyli ei keskittynyt hyppyihin ja juoksi perääni, enkä olisi saanut sallia sitä. Nyt pitää miettiä itselleni päähän kriteerit valmiiksi ennen seuraavia kisoja. Treeneissä on helpompi keskeyttää pienestäkin virheestä, mutta kisoissa ei oikein aina raaski. Jos on tehnyt itselleen selvät sävelet mitä koiralta sallin, niin silloin niiden noudattaminen on helpompaa. Tästä lähtien Lyyli ei saa enää juosta perääni ja jos hyppääminen on noin huonoa niin emme jatka rataa. Katsoin videoa muutamia kertoja ja huomasin yhdistävän tekijän molempien peräänjuoksujen kanssa: minulla oli molemmissa käsi alhaalla, ohjaan paljon käsillä ja käteni heiluvat helposti, joten kun kerta olen valinnut sen tien, minun tulee myös pysyä siinä. Eli jos haluan koiran hyppäävän minun tulee pitää käsi ylhäällä. Tähän aion jatkossa kiinnittää huomiota. Sitä en tosin ymmärtänyt miksi hyppääminen oli niin vaikeaa tällä radalla…

3. Startti

Viimeiselle agilityradalle pääsin lähtemään leppoisista tunnelmista. Lyyli tiputti heti ensimmäisen riman, joten päätin että nyt tehdään kontaktit kunnon pysäytyksillä, ja niin tehtiin. Loppu rata sujui todella hyvin, Lyyli teki todella kuuliaisesti töitä ja keskittyi hyvin. Tämän fiiliksen kun saisi jatkumaan niin hyvä tulee. Lopputuloksena 5 vp ja startin nopein aika. Kyllä me vielä noustaan!

Jennan treenit 18.1.

Tänään oli vuorossa Jennan treenit. Jenna oli suunnitellut taas kivan, mutta haastavan radan. Minulla oli ollut kiire päivä, enkä ollut ehtinyt Lyyliä pahemmin lenkittää, joten ajattelin treenien olevan täysi katastrofi. Paikalle päästyäni Lyyli oli kuitenkin taas todella kuuliainen ja rauhallinen, eikä räyhännyt yhtään. Myöhästyin alusta, joten rataantutustuminen jäi nopeaksi, olin kuitenkin opetellut radan hyvin ennen kentälle menoa, joten se ei onneksi haitannut suoritusta.

 

Treenit sujuivat kuitenkin paremmin kuin olin kuvitellut. Saatiin rata tehtyä kahdessa osassa nollana läpi 1-14 ja 15-21.

6 esteelle treenattiin sekä pakkovalssia että päällejuoksua. Päällejuoksut ovat minulle vaikeita, ajoitan takaakierron aina väärään aikaan, jolloin Lyyli ei joko lähde takaakiertoon tai sitten olen myöhässä, jolloin olen Lyylin hyppylinjalla alastulossa. Pakkovalssi oli siis tuohon kohtaan minulle toimivampi, mutta vaati nopean lähdön putkeenviennin jälkeen.

8 esteen sijasta Lyyli jostain syystä luki muutamaan otteeseen esteen 11, se siis lähti poikkariin 11 esteelle vaikka yritin viestittää takaakiertoa 8:lle. Näissä minun pitää olla tarkkana, etten jää takaakierrolle lähetyksessä katsomaan olan yli koiraa, jolloin olkaapäät kääntyy niin kuin poikkarissa. 8-10 väli toimi kivasti molemmilta puolilta: tehtiin ensin seinän puolelta japanilaisella 9:lle ja toiselta puolelta tehtiin vippauksella. Oma suosikkini oli seinän puolelta ohjaus: Lyyli tulee japanilaiseen tosi hyvällä linjalla, joten niitä meidän kannattaa hyödyntää. 13-14 väliin japski toimi myös tosi hyvin, mutta keinulle viedessä olin ilmeisesti jo niin pyörällä päästäni etten enää saanut ohjattua sinne. Perinteinen, kun pyöritys loppuu ja alkaisi helppo osuus niin keskittyminen herpaantuu 😀

Tänään rimatkin pysyivät hyvin paikallaan, taisi 6 hyppy tulla päällejuoksuissa oman rytmityksen takia alas, mutta ei muuten. Olen kyllä älyttömän tyytyväinen Lyylin keskittymiseen tällä hetkellä. Tuokin rata olisi ollut vielä kuukausi sitten aivan liian haastava meille, kun puolet energiasta olisi mennyt räyhäämiseen. Harmittaa, ettei treeneistä ole videota, ensi kerralla täytyy pyytää joku kuvaamaan.

Seuraavat treeninaiheet meillä on rimojen pysymisen lisäksi pakkovalssien vahvistaminen ja päällejuoksun treenaaminen, keppikulmien vahvistaminen ja keppien jälkeen poispäinkäännöksen tai sylkkärin harjoittelu.

Sunnuntaina olisi taas kisat tulossa. Ilmoitin Lyylin jopa pitkästä aikaa hyppärille, vaikka hyppärinolla meillä jo on, mutta ajattelin että on kiva päästä juoksemaan vähän enemmän startteja ja saada taas tuntumaa kisaamiseen. Hyppärillä pääsen myös treenailemaan rauhassa, kun ei ole minkäänlaisia tulostavoitteita. Ainoa tavoite on saada kokemusta taas lisää ja pitää kivaa yhdessä, nyt kun ollaan löydetty uusi sävel tekemiseen.

 

15.1.2017 Kisat 2xagi

Tänään kisattiin pitkästä aikaa! Ja olihan kivaa!

Jäätiin marraskuussa kisatauolle, kun vire oli niin korkea, että sain hammasta lähes joka kisoissa, eikä kisaaminen tuntunut muutenkaan miellyttävältä. Nyt ollaan tehty puolisen vuotta vireen kanssa töitä (tästä enemmän omassa postauksessa) ja maali alkaa olla näkyvissä. Ainakin ollaan menossa totisesti oikeaan suuntaan. Edelleen Lyylin äänenkäyttö on radalla kovaa, mutta se ei ole ollut minulle ongelma, jos keskittyminen on muuten hyvää.

Tänään kisoissa minulla oli kuuliainen koira, joka teki töitä käsketysti, hyvällä vireellä. Ensimmäisellä radalla kepeillä tuli herpaantuminen, mutta jatkettiin suunnitelmamme mukaisesti, Lyyli maahan makaamaan hetkeksi, ja sitten matka jatkui. Muuten rata oli hyvällä vireellä tehty, rimoja tippui, mutta olin tyytyväinen.

Toinen startti olikin aivan super. Keskittyminen oli ihan huipussa: Lyyli oli rauhassa lähdössä, kontakteilta vapauduttiin käskystä ja kepeillä keskityttiin. 2 rimaa tippui matkalla, mutta tehtiin luokan nopein aika super radalla!

Tammikuun treenailut

Veera on ollut flunssassa alku viikon, mutta heti kun olo alkoi helpottua, olihan sitä hallille päästävä, vaikka vähän puolikuntoisena. Lyylin vire alkaa olemaan hillityllä tasolla ja fokus esteissä. Irtoamista ollaan palkkailtu niin, että nykyään voitaisiin kokeilla kauempaakin ohjausta.

Tänä talvena treenataan HSKH:n kimpparyhmässä, vain joka toinen viikko ja nyt kevätkaudelle saatiin kouluttajaksi pitkään odotettu Jenna Caloander.

Tällä viikolla meillä oli väliviikko, mutta käytiin ystäväni Siirin kanssa rakentamassa tämän viikon Jennan suunnittelema rata. Viime viikolla treenattiin ohjatuissa samantyyppistä treeniä, jossa leijeröitiin putkia ja kepeillä haasteena oli vieressä oleva putken suu.

Kokonaisena ei saatu rataa menemään, mutta kivan tuntuisia pätkiä silti. Ollaan käyty treenaamassa hyppytekniikkaa Ulla Kaukosen opeissa ja pikkuhiljaa hyppääminen on alkanut parantua. Hypyissä ongelmana on, ettei Lyyliä haittaa tiputtaa rimaa. Se ei siis korvaansa loksauta vaikka rima tippuisi. Tämä on meillä ongelmanratkaisussa tällä hetkellä ja viime treeneissä aloitettiin pureutumaan sillä, että jos rima tippuu, niin matka päättyy ja joutuu maahan makaamaan siksi aikaa, että rima laitetaan paikoilleen. Toivotaan, että pidemmän päälle tämä alkaisi tuottaa tulosta 🙂

Korkea vire

Treeneissä tulee esiin haasteita, joita sitten lähdetään purkamaan erilaisilla koulutusmetodeilla. Olen pidempään miettinyt, että olisipa mukava palata ajassa taaksepäin ja miettiä mistä jokin ongelma on lähtenyt tai katsoa muutaman kuukauden taakse ja huomata miten paljon tietty koulutusmetodi on vienyt eteenpäin.

Olemme viimeisen puoli vuotta taistelleet Lyylin vireen kanssa, joka oli niin korkea, ettei treeneistä tai kisoista tullut mitään, ennen kuin Lyyli oli väsytetty niin väsyneeksi, ettei se enää jaksanut meuhkata. Lyyli oli huono irtoamaan ja korkea vire sai sen hyppimään naamalle, jolloin estehakuisuudesta ei tullut enää mitään. Lyyli saattoi myös herkästi näykkiä raivotessaan minulle.

Ensialkuun lähdin ratkaisemaan ongelmaa sillä, että yritin väsyttää Lyylin aina ennen treenejä ja kisoja, niin että vire olisi sen kautta saatu kohdilleen. Viime kesänä eräs kouluttaja sai minut ajattelemaan asiaa laajemmin:”Et halua arvokisoissa joutua uhraamaan kaikkea energiaa vireen seuraamiseen tai startata liian korkealla vireellä, kannattaisi puuttua tohon jo nyt.” Siitä lähti meidän ponnistelut täydellisen vireen löytämiseen. Lueskelin netistä tietoa korkean vireen hallintaan ja sen opetteluun, ja löysinkin muutamia ideoita, joista poimin itselle parhaiten sopivat.

Ongelmana oli, kun Lyylillä keitti yli, se ei pystynyt etenemään radalla, vaan kaikki energia meni minulle huutamiseen. Alla video kisoista viime kesältä, jolloin vireen kanssa oli pahimmat ongelmat.

”Jos huudat mulle, muutun kiveksi” oli meidän treenislogan jolla ongelmaa lähdettiin ratkomaan. Menin kentälle niin, ettei minulla ei ollut edes rataa tehtynä, vaan käskyttelin Lyyliä summamutikassa esteille. Jos ja kun Lyyli haukkui minulle ja hyppi naamalle jähmetyin kiveksi, enkä liikkunut ennen kuin haukkuminen loppui ja Lyyli rauhoittui. Ensimmäisiä kertoja ”kiven” kohdattuaan tuntui, että Lyylin raivo vain yltyi. Se yritti vimmatusti saada minut liikkumaan ja raivosi kuin hullu. Varmaan 10:n minuutin mesoomisen jälkeen Lyyli sitten istahti alas ja tuijotti minua hiljaa. Tässä vaiheessa kaivoin namit taskusta ja palkkasin Lyylin rauhallisesti. Ennen kuin ehdin käskyttää Lyyliä seuraavalle esteelle huutaminen taas alkoi, ja taas odottelin jähmettyneenä koska raivoaminen loppuisi.

Lukuisten treenikertojen jälkeen Lyyli alkoi ymmärtää, ettei raivoamisella saanut haluttua tulosta. Tein treenejä myös lenkillä esimerkiksi puunkiertojen avulla. Tämä tapa ei antanut mahdollisuutta treenata ratatreeniä kunnolla, joten kun ehdollistaminen oli saatu hyvään malliin vaihdoin taktiikkaa.

Seuraavaksi kun raivonpuuskat oli saatu hillitylle tasolle aloin vahvistamaan irtoamista, jotta Lyylillä ei olisi enää tarvetta tulla käteen kiinni. Jos raivonpuuska sattui, pysähdyin ja toruin, ikäänkuin muistutuksena, että tuo käytös ei ole sallittua. Näin pystyimme nopeasti jatkamaan treenejä, ja Lyyli sai konkreettisemman palautteen toiminnastaan.

Seuraava ongelma olikin perään juokseminen. Jos Lyyli on yhtään perässä, sille iskee saalisvietti päälle ja se alkaa ”saalistamaan”, jolloin agilityn tekeminen jää ja tärkeintä on saada minut kiinni.

Tätä ongelmaa lähdimme ratkaisemaan namialustalla. Lyylin täytyi siis esteen suorittamisen jälkeen käydä syömässä namialustan namit. Alkuun oli haasteita, korkeavireisten koirien omistajat varmasti tietävät kuinka paljon koiraa kiinnostaa syöminen kun tehdään agilitya. Namialusta ei siis toiminut palkkana vaan oli ennemminkin pakollinen tehtävä hyppäämisen jälkeen.

Alkuun tehtiin paljon toistoja niin, että seisoin itse paikoillaan ja käskytin hypylle ja namialustalle. Namialusta sijaitsi halutun laskeutumispaikan edessä. Pikkuhiljaa aloin lisätä omaa liikettä, jolloin Lyylin fokus alkoi kääntymään esteelle minun sijaan. Näitä treenejä teemme nykyisin vaihtelevasti pallon ja namialustan kanssa lähes joka kerta kun olemme hallilla. Teen erilaisia ohjauksia samalla kun Lyyli on suorittamassa estettä.

Takaa-ajoa näkyy vieläkin ajoittain treeneissä ja viimein eräs kouluttaja sai silmäni auki ongelman syylle. Olen ollut ns. positiivisen vahvistamisen kannattaja ja ”ohjaaja tekee virheen, ei koira” -ajattelija agilityssa. Jos koira ei mennytkään halutulle esteelle ohjattuani sen sinne, se on aina ollut oma syyni ja olen yrittänyt jopa peittää sen koiralta kehumalla sitä. Nyt kun silmäni aukesivat, olen huomannut että tämä on todella yleinen tapa. Esimerkki: koira ohjataan putkeen ja ohjaaja lähtee valmistelemaan ohjausta seuraavalle esteelle. Koira juoksee ohjaajan perään suorittamatta estettä, jolle oli aiemmin saanut suorituskäskyn. Ohjaajan reaktio: ”oioi, hyvä tyttö/poika!”. Koiralta siis sallitaan käytös. Enkä siis tarkoita tässä niitä kertoja, kun ohjaaja on huiskaissut kädellään johonkin suuntaan, eikä koiralla ole tietoa mihin sen täytyi mennä, vaan niitä kertoja, kun koira selvästi lukee ohjauksen, mutta halu lähteä juoksemaan ohjaajan perään on suurempi.

Lyylistä ainakin huomasi heti, että se on saanut kentällä rallatella miten haluaa, eikä oikein mikään ole ollut kiellettyä. Nykyään meillä on tapana, jos en halua sallia Lyyliltä jotain käytöstä, torun sitä sanallisesti (esim. ”ohoh”) ja sen jälkeen Lyyli joutuu kentänlaidalle maahan makaamaan, pienen hetken jälkeen teemme saman uudestaan ja poikkeuksetta kentänlaidalle joutumisen jälkeen Lyyli on keskittynyt tekemiseen ja tehnyt niinkuin siltä on pyydetty.

 

#vireenhallinta #korkeavire #vire

Alkusanat

Tämä blogi kertoo Belgianpaimenkoira, malinois Lyylin (Xilly’s Kipakka Lyyli) elämästä ja agilityharrastuksesta.

Lyylin perheeseen kuuluu walesinspringerspanieli Jane, joka viettää eläkepäiviä ja hoitaa seuraneidin roolia, sekä Veera, joka kirjoittelee blogia ja Enska, joka hoitaa perheessä isännän roolia.

Lyyli kisaa agilityn 1-luokassa, tavoitellen viimeistä nollaa, jolla saisi menolipun 2-luokkaan. Haasteita kisaamisessa on ollut liian korkea vire ja tippuilevat rimat. Tämä blogi toimii meille treenipäiväkirjana, jossa samalla avataan koulutusmetodeja muullekin yleisölle, sekä kertoillaan kuulumisia.

Jane on aikanaan kisannut agility 2-luokassa, mutta viime vuonna ontumisien jälkeen löydetyn spondyloosin takia jäänyt eläkkeelle koiraharrastuksista. Ikääkin Janella on jo 10-vuotta, eli rauhallisempi elämäntyyli sopii senkin puolesta, vaikka Jane itse ei ole sitä mieltä, vaan hössöttää entiseen malliin.